Tukiliitolle annetut aloitteet 2011

Tukiliittokokoukselle 21.5.2011

Hyvinkään Kehitysvammaisten Tuki Ry

Ryhmäkodeissa asuu paljon ikääntyviä kehitysvammaisia, miten on heidän haluamat harrastukset otettu huomioon, kun jo liikkuminen alkaa olla huonoa, avustajia tarvitaan enemmän.

Yleensä ikääntymisen ongelmista kehitysvammaisen elämisestä ja hänen tarpeistaan, luentoja vanhemmille ja ryhmäkotien ohjaajille.

Tieto lisää tuskaa, mutta on tarpeellista.

_____________________________________

Onko mahdollista että Tukiliitto lähettää esim. sairaanhoitoalaa käsitteleviin oppilaitoksiin, pyynnön että oppilaille velvoitettaisiin kiintiötunteja esim. ryhmäkodeissa, näin myös tulevat sairaanhoitajat saisivat lisää tietoa kehitysvammaisista, jota nyt on liian vähän.
Samalla ehkä olisi niitä resursseja ottaa käyttöön enemmän, kuin nyt, jossa ryhmäkodissa on klo 16 jälkeen yksi ohjaaja ja joku haluaisi mennä harrastukseensa.

_________________________________________________

Työkeskuksissa työskentelevien, ja samoin avotöissä sekä tuetuissa töissä olevien henkilöiden oikeus työpaikkalääkäriin on oltava aivan sama kuin kenellä tahansa henkilöllä on omassa työpaikassaan. Mahdollisuus lääkäriin tai sairaanhoitajan antamiin palveluihin on oltava kautta linjan sama.

Säännöllisillä sairaanhoitajien käynneillä esim. verenpainemittaukset, sokerit jne.. ehkäistään kenties jo jokin alkanut sairaus, jota ei muuten tule huomattua.

Myös mielenterveyteen on panostettava, hyvin monella on mielenterveysongelmia ja näitä ei kaikkia nähdä, olisi hyvä että työkeskuksissa olisi säännöllisesti tätä asiaa tuntevan henkilön vastaanotto vaikka kerran viikossa.
Mielialahäiriöt (depressio ja kaksisuuntainen mielialahäiriö) ovat kansanterveydellisesti keskeisin mielenterveyden häiriöiden ryhmä. Niistä kärsii elämänsä aikana huomattava osa väestöstä, ne ovat keskeinen itsetuhokäyttäytymisen riskitekijä ja merkittävin psykiatrinen työ- ja toimintakyvyttömyyden aiheuttaja.
Näistä kärsivät myös kehitysvammaiset ihmiset, mistä heille hoito?
Heidän on saatava hoitoa ja nopeutetulla aikataululla, koska itse kehitysvamma estää mahdollisesti tiedon sairastamastaan mielenterveysongelmasta.

Tämä on yksi tulevista suurista ongelmista, joitain tapauksia voidaan huomata työkeskuksessa tai ryhmäkodeissa, mutta esim. itsenäisesti asuvat, mahdollisesti vielä työttömät, yksin asuvat eivät tätä välttämättä edes tiedosta ja jäävät avun ulkopuolelle.
Olisiko mahdoton että työkeskuksissa olisi tuo ns. työpaikkalääkäri ja yksinasuvilla jokin kontakti säännöllinen tapaaminen alan asiantuntijan kanssa (sairaanhoitaja) joka samalla voi mitata verenpaineet ja muut.
Usein on niin, että kehitysvammainen ei saa tilattua aikaa omalle lääkärille, eikä oma lääkäri huomaa potilaassaan muuta kuin kenties - laastaria tarvitsevan naarmun, kommunikointi, lääkäreille lisää tietoa kehitysvammaisista asiakkaistaan.

Kohtaamisia, kartoituksia omalta alueeltaan montako kehitysvammaista asuu omalääkärin alueella, mitä mahdolliset ongelmat voivat olla, miten niitä kohdataan, miten niistä mennään eteenpäin, usein omalääkäri voi pilata vastaanotolla käynnin, vaikka vain tokaisulla - no mikäs vaivaa, eikä ole ottanut selvää, että potilaansa on kehitysvammainen, joka esim. erityisesti tuntee tokaisut kielteisenä tunteena, ja tämän jälkeen hän (potilas)  tarvitseekin vain sen laastarin.

___________________________________________________

Lisäksi vielä työkeskukset on asetettava kaikkialla samaan arvoon ruokaraha on poistettava, on aivan naurettavaa, että joissain vielä työntekijä maksaa siitä, että voi käydä työkeskuksessa tai summa on +-0.

Henkilö kuvittelee saavansa palkkaa, mutta ei tiedä että hän maksaa eläkkeestään työkeskukseensa saman summan.

________________________________________________

Vammaispalvelulain tullessa voimaan, on huomattu jo monessa paikassa se, että se ei toimi.

Tukiliitolla on asiantuntevaa lakineuvojaa valituksissa ja he taitavat olla ylikuormitettuja tässä asiassa. Kunnan päättäville henkilöille on pidettävä luentoja/ kursseja/opastusta tai mahdollisesti tehdä opas jossa valotetaan tätä ongelmaa, -

Usein on kohdattu esimerkin kohta

Asiassa ei ole kiistetty sitä, etteikö kysymys olisi vammaispalvelulain 8 c §:n tarkoittamasta vaikeavammaisesta henkilöstä.  Kysymys on Maija Mehiläisen voimavarojen arvioinnista ja siitä, millä tasolla voimavaroja tulisi vammaispalvelulain edellytysten täyttymiseksi olla.
Oikeuskäytännössä Turun hallinto-oikeus on todennut henkilökohtaista apua koskevassa päätöksessään 12.5.2010 (10/0409/2, Dnro 00091/10/6108), että henkilön kyettyä määrittelemään tarvitsemansa henkilökohtaisen avun sisällön itse sanomalla tai läheistensä avulla, hänellä on katsottu olevan kyky määritellä ja ilmaista tarvitsemansa apu.  Avun tarve ei ole tällöin perustunut pääosin hoivaan hoitoon ja valvontaan. Samaisessa päätöksessä on todettu, että hakijan yksilölliset olosuhteet ja se, että hakija on jo aikaisemminkin harrastanut samoja asioita ja käynyt samoissa paikoissa kuin mihin henkilökohtaista apua on haettu, on hänellä katsottu olevan oikeus saada apua näihin toimiin. Samalla kannalla on Sosiaali- ja terveysministeriö henkilökohtaista apua koskevassa kuntainfossaan (Sosiaali- ja terveysministeriön kuntainfo 4/2009)

Henkilökohtaisen avun saanti on kiven tai kallion alla tai saavuttamattomissa, lakiin on kehitysvammaisten osalta saatava lisäyksiä/korjauksia, jotta vältytään näiltä suurilta voimia vieviltä valituskierteiltä. Ilman omaisia on varmasti moni avun saaja jäänyt ilman tuota niin kauniisti lakiin kirjoitettua henkilökohtaista avustaa.